Löydämme käytäviltä viimein etsimämme ja kokeilemme ovea. Se on lukossa ja soitamme vieressä olevaa ovikelloa. Pian huurrelasin takana näkyy valkoasuinen hahmo, joka ottaa kaulaltaan avaimen, työntää sen lukkoon, kääntää, ja avaa ovea nähdäkseen meidät. Tervehdimme ja kerromme ketä olemme tulleet katsomaan. Pääsemme sisään.
Hän halaa meitä, kahta työtoveriaan, pitkään ja iloisena. Saamme huoneen, jossa voimme rauhassa keskustella. Juttelemme joulusta, työasioista ja hänestä. Kuinka hän ei muista juurikaan mitään viikon takaisesta. Ja miten hän voi nyt. Ulkoilulupa antaa mahdollisuuden pitkiin kävelylenkkeihin, ja kuinka hän pääsee pian rauhallisemmalle osastolle. Lupaamme hoitaa ne asiat, joista hän huolehtii ja lähdön tullessa olemme kaikki hyvillä mielin.
Illalla muistuttelen itselleni, että en koskaan alkaisi liian kiltiksi.
Hän halaa meitä, kahta työtoveriaan, pitkään ja iloisena. Saamme huoneen, jossa voimme rauhassa keskustella. Juttelemme joulusta, työasioista ja hänestä. Kuinka hän ei muista juurikaan mitään viikon takaisesta. Ja miten hän voi nyt. Ulkoilulupa antaa mahdollisuuden pitkiin kävelylenkkeihin, ja kuinka hän pääsee pian rauhallisemmalle osastolle. Lupaamme hoitaa ne asiat, joista hän huolehtii ja lähdön tullessa olemme kaikki hyvillä mielin.
Illalla muistuttelen itselleni, että en koskaan alkaisi liian kiltiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti