"Ei valitettavasti"

Aamulla, juuri kun olen lähdössä, lankapuhelin pärähtää soimaan. Kissat eivät ole tottuneet harvakseltaan soivaan puhelimeen ja säntäilevät karkuun kovaa ääntä.

-Haloo.
-Onkohan rouva X tavattavissa?
-Ei valitettavasti. Hän on kuollut 2,5 kuukautta sitten.
-Ai jaa. No en sitten häiritse enempää. Kuulemiin.

Mokoma kuolema. Osaa yllättää milloin mistäkin suunnasta.

---

Iltapäivällä työhuoneen pöytä täyttyy neliöistä ja suorakaiteista. Tunnen suunnatonta onnistumisen iloa yksinkertaisesta työnjäljestä ja naureskelen itselleni samalla. Alkuillasta työskentelen vielä erään joululahjan parissa ja olen hieman huolissani sen onnistumisesta. Sillä olisi niin tärkeää pitää 'sisko' turvassa.

Yksi veto, toinen veto, kolmas veto. Valmis.