torstai 22. tammikuuta 2009

Koulutuksesta

Jokin viikko sitten istuin sunnuntaiaamuna aamukahvin ääressä ja luin Helsingin Sanomista seppämestari Jouko Niemisen kirjoitusta vääristyneestä koulutusjärjestelmästä. 'Hyvä kirjoitus', ajattelin.
Tällä viikolla toinen taideseppä, Antti Nieminen, kirjoittaa samaisessa sanomalehdessä kuinka todellinen ammattikoulutus on sysätty yritysten, työharjoittelupaikkojen, harteille.
Siitä kuinka koulut saavat rahoituksensa laitoksissa opiskelevien ja valmistuvien opiskelijoiden pääluvun mukaan. Ja tämän järjestelmän takia opettajat eivät anna hylkääviä arvosanoja, jotta rahoitus pysyisi mahdollisimman suurena. Tätä kautta saadaan ammattitaidottomia valmistuvia opiskelijoita, samalla kun lahjakkaiden opiskelijoiden motivaatio katoaa.
Ammattiaineiden opetuksen määrää on vähennetty (siitä on kun itse aloitin alani opiskelun on opintoviikon pituus vähentynyt 4h) ja yleissivistävää koulutusta on lisätty. (Eri asia on vielä kaksoistutkintolaiset, joiden lukiotunnit ovat yleensä ammattiaineiden kanssa samaan aikaan. Lukio-opiskeluun kuluneita ammattiaineiden tunteja ei kuitenkaan tarvitse korvata millään tavalla). Kirjoittajan käy sääliksi päätoimisia opettajia, jotka painivat valtavan paperityötaakan kanssa ja samalla joutuva opastamaan alimotivoitunutta oppilasainetta. Osansa säälistä saavat myös opiskelijat, joilta puuttuu visio siitä minkä takia opiskellaan. Todellinen ammattikoulutus on sysätty työharjoitteluja antaville yrityksille. Maksutta.
Olen tämänkin kirjoittajan kanssa samaa mieltä.
Erityisopiskelijoiden määrä kasvaa jatkuvasti ja nämä opiskelijat integroidaan muiden opiskelijoiden joukkoon. Erkka tarvitsee erityisopettajan, mutta tässä tarjonta ja tarve harvoin kohtaavat. Erkka vie aikaa paljon, paperityössä ja muussa ohjauksessa.
Kun erkka on saanut menemään työhön jo 10-kertaisen ajan alkuperäiseen kurssin opintoviikkolukumäärään nähden ei voi kun ihmetellä. Ei tästä tule koskaan alansa tekijää, ammattitaidon omaavaa työntekijää.
Tai kun opiskelija miettii ylitettyään opintojensa puolivälin, että miksi tässä nyt oikein opiskellaan tähän ammattiin. Voit kertoa, että ala ei ole helppo vaan vaatii ahkeraa työskentelyä ja jatkuvaa ajan hermolla pysymistä. Ja kuinka tuotekehitykseen on panostettava, kohderyhmästä tai hinnoittelusta puhumattakaan.
"Kaikesta koulutuksesta on hyötyä", sanot (ja tarkoitat sitä) ja toivot että tämä joskus löytää paikkansa tässä maailmassa.

2 kommenttia:

muoriska kirjoitti...

Kuin mieheni sanoilla puhuisit.... vasta eilen hänkin ihmetteli, mistä tekijöitä jos kerran koulussa ensin pitää kasvattaa aikuiseksi..

Meeri kirjoitti...

Juu, minä kävin tässä työkkärin järjestämällä kurssilla. Aiheena Uusi Suunta ja kurssin kesto 80 päivää. Siitä varsinaista työharjoittelua oli 50 päivää ja minulle kertyi sattumusten kautta työharjoittelua 60 päivää.... Tuntui aika turhalta koko kurssi.