Hoitaja ihastelee hamettani ja hetken tutkailemme sen kangasta, laskoksia ja muita yksityiskohtia. Sitten hän kehottaa riisumaan vaatteet ja lisää vielä pois kääntyessään 'pikkupöksyt voit jättää'. Riisutuessani mieleeni pälkähtävät lävistykset ja kysyn huolestuneena niistä hoitajalta. Eivät haittaa, sillä eivät sijaitse kuvattavalla alueella.
Huomaan hänen mittailevan suuria tatuointejani, kuitenkaan mitään niistä mainitsematta.
'Oletko raskaana?', mieleni palaa hetkeksi pari iltaa taaemmas, vastaan 'en'.
Asetun makuulle, hoitajan pyynnön mukaan jonka jälkeen hän ovesta poistuessaan sanoo 'nyt hengittämättä' ja huikkaa pian oven raosta 'saa hengittää'. Vaihdan asentoa pyyntöjen mukaiseksi monta kertaa ('saa hengittää') ja lopulta hoitaja kertoo kuvien olevan valmiita ja lääkärillä viimeistään seuraavana päivänä.
Illalla sormet pyyhkäisevät hitaasti hiukseni pois niskalta ja pehmeä ääni kuiskaa korvaan ' kiva kun tulit'. Tunteja myöhemmin ajan kotiin päin ja mietin kuinka minua on tänään käännelty ja väännelty niin lääkäriaseman kuin hotellin vuoteellakin. Ja miten lähes kaikki kipuni ovat poissa. Pitkästä aikaa.
Huomaan hänen mittailevan suuria tatuointejani, kuitenkaan mitään niistä mainitsematta.
'Oletko raskaana?', mieleni palaa hetkeksi pari iltaa taaemmas, vastaan 'en'.
Asetun makuulle, hoitajan pyynnön mukaan jonka jälkeen hän ovesta poistuessaan sanoo 'nyt hengittämättä' ja huikkaa pian oven raosta 'saa hengittää'. Vaihdan asentoa pyyntöjen mukaiseksi monta kertaa ('saa hengittää') ja lopulta hoitaja kertoo kuvien olevan valmiita ja lääkärillä viimeistään seuraavana päivänä.
Illalla sormet pyyhkäisevät hitaasti hiukseni pois niskalta ja pehmeä ääni kuiskaa korvaan ' kiva kun tulit'. Tunteja myöhemmin ajan kotiin päin ja mietin kuinka minua on tänään käännelty ja väännelty niin lääkäriaseman kuin hotellin vuoteellakin. Ja miten lähes kaikki kipuni ovat poissa. Pitkästä aikaa.
1 kommentti:
Jotenkin ihana postaus, herkkä. Toivottavasti tulokset ovat hyviä.
Lähetä kommentti