maanantai 16. maaliskuuta 2009

Rutiineista

Lounastauolla rakastan seurata erään työtoverini ruokailua.

Tuo siro nainen tuo päivittäin eväät kotoaan; voileipä, edellisen päivän ruoantähteitä tms. Ja aina hedelmiä, useita hedelmiä.
Hän levittää käsipyyhepaperin pöydälle, ottaa veitsen ja aloittaa pitkän, rauhallisen rutiininsa.

Mikäli mukana on päärynä, hän halkaisee sen ensin pituussuunnassa. Laskee toisen puoliskon käsipyyhepaperin päälle jättäen sen siihen odottamaan vuoroaan ja keskittyy ensimmäiseen puolikkaaseen. Kuorii sen hiljalleen, jutellen samalla soljuvaan tapaansa, viiltää kannan pois ja lopuksi leikkaa veitsellä rauhallisesti siemenkodan irti. Tämän jälkeen päärynä leikkautuu vielä kahteen osaan (pituussuunnassa) ja sen jälkeen se on valmis syötäväksi. Ja sitten on käsipyyhepaperin päällä odottavan puolikkaan vuoro.

Appelsiinista hän leikkaa ensin kannan pois, mutta ainoastaan sen toisen. Kuori jakautuu veitsen alla lohkoihin, kaikki ne irtoavat sirojen sormien irrottamina. Lopulta hän nyppii veitsellä appelsiinin pinnasta valkoista nöyhtää, peukalo veitseen nojaten.

Persimoni halkeaa kahdeksi osaksi pöytää (ja käsipyyhepaperia) vasten, ohuet kuoret hän leikkaa varovasti pois ja nauttii hedelmän pienissä suupaloissa.

Banaanin kuoriminen näyttää hänen käsisään niin brutaalilta, sillä hän tekee sen kuten me muutkin. Sentään hän puolittaa banaanin, tämän ollessa vielä avoimessa kuoressaan, ja syö tämän(kin) hedelmän sirosti ja kauniisti.

Hänen tapansa syödä jälkiruokahedelmät on sensuellein mitä tiedän. Harmi kun aiheesta ei järjestetä kilpailuja. Ilmoittaisin hänet heti.

Ei kommentteja: