Asennoitumista

Hoitaja ihastelee hamettani ja hetken tutkailemme sen kangasta, laskoksia ja muita yksityiskohtia. Sitten hän kehottaa riisumaan vaatteet ja lisää vielä pois kääntyessään 'pikkupöksyt voit jättää'. Riisutuessani mieleeni pälkähtävät lävistykset ja kysyn huolestuneena niistä hoitajalta. Eivät haittaa, sillä eivät sijaitse kuvattavalla alueella.
Huomaan hänen mittailevan suuria tatuointejani, kuitenkaan mitään niistä mainitsematta.
'Oletko raskaana?', mieleni palaa hetkeksi pari iltaa taaemmas, vastaan 'en'.
Asetun makuulle, hoitajan pyynnön mukaan jonka jälkeen hän ovesta poistuessaan sanoo 'nyt hengittämättä' ja huikkaa pian oven raosta 'saa hengittää'. Vaihdan asentoa pyyntöjen mukaiseksi monta kertaa ('saa hengittää') ja lopulta hoitaja kertoo kuvien olevan valmiita ja lääkärillä viimeistään seuraavana päivänä.

Illalla sormet pyyhkäisevät hitaasti hiukseni pois niskalta ja pehmeä ääni kuiskaa korvaan ' kiva kun tulit'. Tunteja myöhemmin ajan kotiin päin ja mietin kuinka minua on tänään käännelty ja väännelty niin lääkäriaseman kuin hotellin vuoteellakin. Ja miten lähes kaikki kipuni ovat poissa. Pitkästä aikaa.

Fiiliksiä

Nukkumaan käydessä mielessä pyörii vain yksi ihminen. Aamulla samainen ihminen on ajatuksissa heti herättyä. Työmatkalla ajatukset jatkavat samaa rataa.

Työpäivä sentään sujuu, pääosin.

Viileät sormet tuntuu niskassa vieläkin. Ystävälliset, läpitunkevat silmät ja pehmeät huulet. Pulppuava nauru ja uteliaat kädet.

Eikä tästä koskaan mitään tule, tiedän sen. Mutta olen silti niin elossa.

Yrittänyttä ei ...

Koska tällä viikolla on ollut olevinaan enemmän aikaa, olen pohtinut tulevaisuuttani. Tehnyt suunnitelmia ja varasuunnitelmia. Ottanut askeleen eteenpäin ja toisaalta hieman sivulle. Tällä viikolla olen heitellyt koukkuja kahteen suuntaan, niistä toinen saattaa viedä toiselle puolen suomenmaata ja toinen eteläisempään suomeen.

Suunnitelmani saavat monenlaista palautetta: 'Hienoa että suuntaat eteenpäin..', 'Kyllä, nyt olisi hyvä mahdollisuus muuttaa..', 'Aina sinä olet hakemassa jotakin tai jonnekin...', 'Yrität olla kohtaamatta asioita...', 'Ai miksi et pääsisi? Totta kai!!'.

Kun minä suunnittelen omaa elämääni, toiset pelkäävät kokevansa menetyksiä. Toiset epäilevät etteivät ole tulleet ymmärretyiksi, jotkut haluavat vaikuttaa päätöksiini, osa on silmin nähden huojentuneita nähdessään että olen suunnannut katseeni eteenpäin.
Ja minulla on kevyt olo.

Maaliskuu tulee olemaan äärimmäisen kiireinen kuukausi. Mutta sen jälkeen saapuu kevät.

Ja ensi viikolla pääsen jälleen tapaamaan ihmisen jota olen miettinyt usein. Liian usein.